Siis ihan oikeesti, leuanvetoblogi…?

No joo, ei se nyt kuulosta mitenkään hirveen fiksulta. Mut toisaalta, harvat asiat mitä sitä tulee tehtyä on fiksuja. Tämä sivusto esimerkiksi: kun se laitettiin ihan testinä pystyyn joitakin vuosia sitten, niin ei siihen paljon kauempaa kuin muutama tunti mennyt, mikä näkyy juttujen laadussa.

Mut hei, jos sivustolla on kuukaudesta toiseen tuhansia kävijöitä, niin jotain kiinnostustahan leuanvetoon löytyy. Nykyään sitä näkee ulkoilupuistojen yhteydessä sitä paitsi niin laadukkaita ulkotreenipaikkoja, ettei ihmekään että aika moni puskee siellä uskomattomia leuanvetosuorituksia – sekä miehet että naiset. Respect!

Oma leuanvetotarina on varmaan aika klassinen: muutama vuosi takaperin sain hikiseen nolla pull-up-leukaa. Hikiseen tarkoittaa sitä, että siinä nollassakin tuli hiki. Chin-uppeina meni kyllä kymmenkunta, mutta toi toinen tapa oli ihan utopiaa. Pikkuhiljaa se siitä kuitenkin sitten lähti: muistaakseni aluksi salilla sellaisen vastuslaitteen avulla ja sen jälkeen yks kerrallaan aina, kun sopiva paikka osui silmään.

Nykyään omat leuanvedot menee selvästi kausissa. Välillä menee pidempiäkin aikoja, ettei tule säännöllisesti treenattua niitä, mikä näkyykin sitten aika nopeasti tuloksissa. Esim. keväällä omat leuanvetotulokset oli tulleet ihan kivenä alas, mutta jo muutamassa viikossa kehitystä tuli 50%. Se antaa motivaatiota, koska ainakin itse oon huomannut, että mitä enemmän näkee jotain kehitystä, niin sitä enemmän se motivoi toistamaan ja kehittämään asioita. Miten sulla?

Katotaan jos tähän tulisi silloin tällöin vähän päivitettyä omia epämääräisen määräisiä leuanvetotreenejä. Turha siis luulla, että olen mikään leuanvedon ammattilainen. Mutta hei, suorilta käsiltä lupaan aina vetää ja mahdollisimman puhtaasti. Ellei nyt sitten pidä omille lapsille jotain superman-juttuja todistella 🙂